summertime happiness

Lana Del Rey - Summertime Sadness

Me käytiin toissapäivänä Yuan kanssa kuvaamassa, ulkona oli täydellinen sää. Suurten puiden oksien välistä pilkotti keväisiä auringonsäteitä, jotka saivat jokaisen paikan tuntumaan sadunomaiselta. Kuulin ensimmäistä kertaa tänä vuonna lintujen ääniä, olo oli niiiiin kesäinen :3
Mä oikeesti kuolen, mun tekee koko ajan mieli mennä ulos kirjottaa yhtä tarinaa mikä saatiin koulussa läksyksi. Muttakun ei sen tarinan kirjoittamista saa vielä aloittaa. Vihaan noita rajoituksia e n e
kuoleeeen D8

okei joo kiitos ja heihei :3

traumoja pupupunpapapapapananoista

Oltiin eilen Yuan kanssa kuvaamassa pelottavassa metsässä. (kuvissa oleva skelita on Yuan omaisuutta) ;)

Piirsin kartan siitä metsästä myöhemmin, mut luulen ettette haluu nähä Kaka-Laaksoa, Kakaton-Laaksoa, ihmissyöjäkanien papanoita tai koloja, prinsessa ruususen hautaa, myrkkypensaita tai poroa. 

Kaka-Laakso oli täynnä pupunpapanoita, otat kaks askelta -> papanakasa, vielä kaks askelta -> toinen papanakasa. Oikeesti, niitä papanoita oli ihan sairaasti > n <

jepjep, päätin vaan postata nää ees vähän onnistuneet kuvat tänne ettei jää jonnekki lojumaan. Joten byee :3

because i'm happyy

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joo olin metsässä kuvaamassa, päätin tunkea tänne pari ylimuokattua kuvaa + minäminä kuvia ^^"
Ennenkuin sanotte/ajattelette mitään paistinpannukuvasta -> löysin keskeltä ei mitään homeisen paistinpannun. Eikun kokkaamaan lettuja .____.

KEVÄT ON VIHDOIN TÄÄLLÄ!½!!!!

Mulla oli aamulla balettia, ja sillon sato lunta. Sellasia isoja valkosia räntähiutaleita D:< Siinä tietty ajattelin, että sinne meni mahtava naistenpäivä (onnee muute kaikille naistenpäivänais-ihmisolioille). Kuitenki parin tunnin päästä toi harmaa taivas katos jonnekki, ja sen takaa paljastui ihana kevätaurinko <3
Tää aurinkoinen taivas ei vedä mitään vertoja kesän aurinkoiselle säälle.

----------
*Isä tulee sisään, valittaa vaatekomeron sotkuisuudesta, pöydän päällä olevasta puoliksi homeisesta banaanista, suklaasta jonka ehdin syödä puolessa tunnissa, smoothiesta joka mun pidi juoda viimeviikolla, 3 viikkoa vanhasta vesipullosta, 5 tyhjästä pringlespurkista ja karkista joka lojui lattialla. Rakastan tätä*

Ah mä jo ehdin tulla iloselle tuulelle.
nomut kiitos jos jaksoitte lukee ja meen siivoo jaja moikka :3

walking on sunshine ooo

 

 

 

 

****
Ensinnäkin moi.

Arietta oli niin sanotulla pienellä tauolla jota kukaan teistä ei nyt huomioi, kiitooos ^^"
En tiiä mistä aloittaisin..En osaa kirjoittaa perustelutekstejä. Noh, yritetään.

Heräsin aamulla joskus kello 9.20, verhojen välistä paistoi aurinko suoraan silmiini. Makasin selälläni muumilakanoiden välissä, ja mietin että miten voi olla että on kevät ilman loskaa. Kevät ilman rasittavia äsken sulaneita lätäköitä, jotka roiskuvat naamalleni kun sipsuttelen varovasti jäätä pitkin kotiin. Entä missä ovat valkovuokot? Joudunko tosiaan kestämään harmaata ilmeetöntä taivasta, ja ruskeaa kuivunutta ruohoa vielä kaksi kuukautta?
Päässäni alkoi pyörimään walking on sunshine-biisi. Se sai minut raivostumaan ja nousemaan sängystäni. Paljaiden varpaiden alla oli jääkylmä lattia, edessä nökötti monstereille tarkoitettu puoliksi tyhjä valkoinen vitriini. Siitä piti alunperin tulla monstereiden nukketalo. Viikko sitten minä kuitenkin täytin sen kengillä, laukuilla, kirjoilla, ja lehdistä leikatuilla pradan, versacen tai Marc Jacobsin malleilla.

Nuket on sullottu vitriinin alimpaan kerrokseen hiukset sekaisin. Niistä on yritetty saada mahdollisimman näkymättömiä. Tiedäthän, vähän niin kuin yrittäisin pyyhkiä menneisyydestäsi jotakin kokonaan pois? Olenko tosiaan yrittänyt tehdä sitä nukkeilulleni? Olen.
Nukkeilun myötä ns. vankilaelämääni on päässyt pilkottamaan auringonsäteitä, mutta joskus tuntuu siltä että nuket pahentavat asioita.
Olen yrittänyt kahden kuukauden ajan keskittyä enemmän vaatteisiin ja muotiin, olen repinyt seiniltäni MH-nukkejen kuvia, piilottanut kaikkea mikä vihjaa nukkeiluun. En ole käynyt bloggerissa ikuisuuteen, en ole ollenkaan kärryillä mistään kaupassa myytävistä nukeista tai miiteistä. Olen sulkeutunut itseni sisään, paikkaan joka on harmaa ja väritön. Yritin unohtaa nuket.

Istahdin vitriinini eteen, ja avasin puisen oven varovasti. Siinä oli monta riviä nukkeja, ne näyttivät kaikki niin loistokkailta. Minua melkein alkoi itkettää, mieleeni palasivat miljoonat muistot kuvaamisesta, miitestä, ostosreissuilta, mun ja Yuan pelleilyistä, kesästä... En voi sulkea vuoden mittaista muistoa sisääni, tai pyyhkiä sitä pois. Olen nukkeillut vuoden, omistan yli 20 nukkea. Mahdotonta edes yrittää unohtaa tuota.

Otin vuorotellen nukkeja käteeni ja harjasin niiden hiukset, kenelläkään ei ole liimaongelmaa vieläkään. Minulla on käynyt hyvä tuuri nukkejeni suhteen.
Kun käteeni osui PD Abbey, mieleeni palasi yhä enemmän muistoja. Herätin leirikoulussa Yuan joskus viideltä aamulla, jotta saisin synttärilahjani (PD Abbey) :D.. Yua oli kipeä, eikä ilahtunut siitä, traagista 8'D

Nyt olen kuitenkin päättänyt aloittaa MH-nukkeilut alusta. En tiedä mihin tää johtaa. Ehkä pidänkin kohta taas taukoa 20 kuukautta ja palaan taas takaisin. Ehkä kuvaankin joka päivä, ehkä hankin sweet screams Draculauran.. en tiiä.

Yritän kovasti parantaa blogiani JA SEN KAMALAA ULKOASUA D8<
antakaa anteeks ku en oo postannu, oon hirvee ihminen D: